24/8/15

Päivää.

Olen pidemmän aikaa halunnut aloittaa blogin kirjoittamisen, mutta – kuten montaa muutakaan asiaa elämässäni – en ole saanut aloitetuksi. Aihekkin on ollut hakusessa. Kaikesta huolimatta olen nyt tällaisen päättänyt aloittaa ja istun Helsingin Kirjasto 10:ssä sitä kirjoittamassa. Hyvin menee.

Aiheeni on varsin yksinkertainen sekä rajattoman laaja: elämäni. Mistäs muustakaan voisin kirjoittaa niin että itselläni riittää siihen kiinnostusta?

...

Haluan vain päästä purkamaan näitä asioita johonkin nimettömästi.  Simple.

Toisin sanoen tämä tulee olemaan yleinen ”angstaus-alueeni ”. Kerron kuinka perseestä elämäni on ja mistä syistä. Siinä ohella liitän tänne töitä, joita olen tehnyt; kertomaan ajatuksista ja ideoista, mitä pääni on täynnä; avautumaan rakenteista, jotka hallitsevat elämääni ja mieltäni yms.

Mukavaa.

Tosin, on pakko heti tähän sanoa ettei elämäni (huom!) ulkopuolisen silmin ole ollenkaan hullumpaa: olen perusterve, ei sairauksia saati allergioita, perhesuhteet hyvässä kunnossa, hyviä ystäviä löytyy muutama, olen intohimoinen piirtelijä, minulla on ammatti ja työ, asun kämppisten kanssa, tykkään seikkailla ja lukea sarjakuvia jajaja… Ja lista jatkuisi vaikka kuinka! Eli minulla on elämässäni todella paljon syitä olla onnellinen ja tyytyväinen.

Mutta en ole.

Ja täällä haluaisin avautua niistä. Pikemminkin aion avautua. Pikkuhiljaa.

Joskus aikaa sitten luin jostain pahuksen kirjasta, että ’ihmisillä on kori, jossa mielellään kantavat kiviä’- kuvainnollinen näkemys. Kivillä meinataan huolia, traumoja, salaisuuksia, ahdistuksia – asioita, mitä ei halua paljastaa tai, joita ei edes tiedä kantavansa mukanaan, koska kieltävät niiden olemassaolon. Eli kivet haluaisin heittää hemlettiin. Se on tavoitteeni. Ja, jos joku päätyy lukemaan tätä, niin ”jee!” ja, jos ei, niin ”voi voi.”.

Minä olen oleN. oleN on eräänsortin taiteilijanimi ai suppous. En itseäni taiteilijana oikeastaan pidä vaan pikemminkin näpertelijänä.

Näpertelijä oleN. oleN näpertelijä.

Sen enempää lässyttämättä:

Tervetuloa