Viimeisimmät kirjoitukset

Uusi eutanasia-aloite taas vireille?

2026-10-03T12:10:03+03:00

Tämä eduskunta ei tule käsittelemään siellä vireillä olevaa kansalaisaloitetta eutanasian sallimisesta. Sehän on olllut koko ajan selvää, sillä KD on puolueena ilmoittanut, ettei sellaista hallituksen esitystä anneta niin kauan kuin KD on hallituksessa. Niinpä tämäkin eutanasia-aloite raukeaa eduskunnan vaihtuessa. Niin kävi myös ensimmäiselle aloitteelle.

Jotain tartteis tehdä, mutta mitä? 1) Pitäisikö ensinnäkin ruveta ajamaan lakimuutosta, joka ei rajaisi aloitteen voimassaoloaikaa yhteen eduskuntakauteen? Samalla voisi mielestäni myös nostaa aloitteisiin tarvittavien allekirjoituksien määrää. 2) Pitää äänestää niin, ettei kristillisdemokraatteja tarvita tulevassa hallituksessa. 3) Ehdokkailta pitää kysyä heidän mielipidettään eutanasian sallimiseen, samoin puolueilta, tyrmääkö puolue hyväksymisen puolueena vai antaako edustajilleen asiassa ns. vapaat kädet äänestää oman vakaumuksensa mukaan. 4) Nimiä uuteen aloitteeseen pitää ruveta keräämään heti, kun se on mahdollista,

En kannata eutanasian sallimista ensisijaisesti itseni takia. Enhän voi tietää, millaiset omat loppuvaiheeni tulevat olemaan, tulisinko harkitsemaan eutanasiaa vai en. En kuitenkaan näe mitään syytä pakottaa ihmisiä kestämään sietämättömiä kärsimyksiä, jos ne ovat heidän vapaasta tahdostaan eutanasian avulla vältettävissä. On käsittämättömän julmaa, sadistista, vedota tässä yhteydessä esimerkiksi elämän pyhyyteen tai jumalan tahtoon eutanasian esteenä. Jokainen voi omalla kohdallaan näin ajatella, mutta yleiseksi ohjenuoraksi näkemyksestä ei ole, saati pakoksi.

Snellmanin uusi keksintö

2026-10-03T11:40:47+03:00

(Snellman istuu keksijänpajassaan keksijänlakki päässä ja lyö höyrykonetta vimmatusti vasaralla.)

Vasara: Kling klang kling kling kling klang!

Topelius: Mitä sinä täällä höyryät?

Snellman: Toppe, tuo viinaa!

Topelius: Ei minun tarvitse tuoda, tässähän se on.

Sibelius: Mitäs täällä mesotaan? Minä yritän säveltää kahdeksatta sinfoniaa.

Koskenniemi: Tuki jo turpasi, oi mun päivieni pimeys!

Leino: Taidammepa olla kovasti matkalla tulevaisuuteen.

Aino Kailas: Kohti modernismia, kohti dadaismia, kohti kubismia, ulos ummehduksesta!

Topelius: Minä ainakin olen ummehtunut oikein mielelläni.

Lönnrot: Tuoko tällainen kehitys koneineen meille autuuden?

Järnefelt: Minua vaivaa ummetus.

Sibelius: Kukas Järnefelteistä sinä oikein olet?

Järnefelt: En muista enää.

Vasara: Kling klang kling kling kling klang!

Höyrykone: TUUT TUUUUUUT!

Snellman: Olen keksinyt ikiliikkujan. Siinä on tekoäly joka ajattelee puolestamme. Meidän ei tarvitse enää vaivata päitämme. Se hoitaa lopulta aivan kaiken. Meidän ei tarvitse tehdä mitään. Saamme ikuisen onnen.

Leino: Ihanaa! Taivas maan päällä!

Koskenniemi: Kauheaa! Ihmiskunnan perikato!

Mannerheim: Kelpeekö se såtamasiiniksi?

Snellman: Tämä tulee mullistamaan sodankäynninkin. Sodat eivät lopu koskaan.

(Mannerheim nostaa Snellmanin ylös ja suutelee häntä poskelle.)

Syyskuun ruokaostokset 2026

2026-10-03T10:46:54+03:00

Syyskuun ruokaostokset 2026

Tältä näyttivät ruokaostosvalinnat syyskuussa 2026. Syöjiä oli paikalla keskimäärin 3.

Taiteen vuoksi, prinsessa

2026-10-03T08:02:53+03:00

Vuosisatojen ajan taitoksella
sinä tanssit koreasti, keinut taitaen
kivilattiaisella estradilla
liikut kauniisti -
kuin joutsen.

Kuin morsian, oi' pikku ballerina,
sinun tulee askeleesi ottaa.

Vielä viimeiset piruetit
ja viimeiset hymyt -
me ohjaamme sinua kyllä
tietäen.

Marionettia.

Nämä langat eivät katkea koskaan,
ennemmin taivas saapuu/
neito liekeissä makaa.

Palaavat vuodet taas uuteen alkuun,
kaikki alkaa alusta.

Kuin dekadenttia.

Taiteen vuoksi prinsessa tanssii
rasiassaan/suurilla lavoilla.

Edessä yleisön antautuu.
Niiaa ja hymyilee.

Sataa ruusuja.

Limerenssi-Essi

2026-10-03T08:02:06+03:00

Fantasiaa täytyi mukana olla
kaikissa niissä illoissa, kun
feikata aina piti -
hymyhuulilla suudella -
sielusi piripintaa,
joka ylitse kuplii.

Ja rakastavaiset huolestuneissa huoneissaan -
nuo kikattavaiset aorttojensa omat -
suunnilleen päätä vadille vaativat lampaat,
sairaan peilikuvat -
sudet ja sakurat.

Pilasivat elämän, hei siitä ylpeitä ovat.
On jälleen rinnassaan yksi voitto,
niin ovat asiat rumia.

Mikähän lie limerenssi-Essi
kannoillani hiippailee yhä -
ottaa salakuvia?

Tulevat Jumalat/Harvest

2026-10-03T08:00:43+03:00

Muinaisten vuosien haamut
nousevat aaltojen takaa.
Afroditen kävellessä maan päällä
kosmos esittelee lahjojaan/
näin se rakkauttaan jakaa.

Syksyinen harvest on täällä,
meidän mielissämme ja sydämissämme
kohtaamme pimeyden saapuvan.
Hän ohjastaa vaunujaan taivaalla.
Yön hämärän ja hiljaiset illat,
luonnon kuoleman ja kiertokulun -
kaiken jo olleen ja olevan.

Nämä ajatusteni kaaviot jaan.

Ja maalaan kankaalleni maailmanpyörän.
Kaikki sen iättömät koukerot ja labyrintit,
niiden matemaattisten kaavioiden summan -
myöskin tähteni taivaalta kuvaksi
kopioin.

Koreat ovat olleet aurorat
avaruudessa tänäkin yönä/
jossainpäin kaikkeutta syntyvät ajan jumalat,
ne ovat ennustavia uuden tulevan.

Merten syvyyksiin vetten alaisille.
Pilvien päälle taivaan ylisille.

Myös meille kuolevaisille maan.

Uutta elämää
ja aamua.

Korppi/Pahalainen

2026-10-03T08:00:07+03:00

"Ja aina itkiessäni pahoja uniani pois,
sinä olet minun silmäni."

Valo sieluni takana/taivas katoaa -
katseeni näet ja aaveeni aistit.
Olen täysin alaston sinulle,
olet synneistäni pahin -
edessäni aina enkeliksi aivan liian kaunis.

Paholainen
ja minun langennut rakkauteni
kaipaa kavuta taivaaseensa takaisin
varttasi pitkin.

Mielesi kiemuraisia kujia
ja metsänpeittoja
samoaisin/
hamuaisin.

Ja aina nähdessäni sinut, yönmusta korppini.
Huuleni ovat hiljaiset, vaan sydämeni paino
menettää mahdollisuutensa olla
itseänsä kevyempi.

Leijailen alaspäin,
kuin höyhen.

"Sinä olet minun silmäni

itkiessäni

siipiäni pois."

Rakkaustarina, uhrilahjasi

2026-10-03T07:59:05+03:00

Kuiski korvaani kuoleman airut
Tanssi tyttö, vielä kanssani tanssi.

Kuiskasi sydämeni kamareihin
sanansa vietellen.
Merkitsi suudelmin kaulalle/
luoksensa tähtiin kutsui,
yötaivaalle.

Eikä yön pimeässä pala yksikään kynttilä.
Me makasimme toisemme aina hämärässä.
Kuinka lämmin kosketus voikaan olla terän:
hänen sanansa viiltävät,
yhä kai elän.

Ja luista, luista valtakuntamme rakentuu -
sillä sellaista on rakkaus -
raakaa ja yön hämärään
me kaikki jättäviä olemme
soihtumme lopussa.

Minua rakastaa piru itse,
rakastelee kuolema.

Kaltaiseni kierot keijukaiset
pudottavat siipensä pois
luonnonkiertoon.

Syksy, version II

2026-10-03T07:58:07+03:00

Syksy soittelee viuluaan -
se taitaa olla elektroninen versio -
mieleni perukoilla Corellin La Foliaa

Tiedän,

tekee tuloaan pimeä.

Näin hämärtyvät illat.

Ja sydämeni pihapiiristä
hävinneet pois mustarastaatkin
jättäen jäljeensä höyhenensä,
jotka yön heikkona hetkenä saatan
pukea ylleni, kuin sateen.

Ikävöisinkö muuttolintuja
vaiko omaa kyvyttömyyttäni
lentää heti tänä yönä
sielunlämpösi etelään?

Syksy soittelee viulujaan ja jossakin
sinä istut, hukkuen poetiikkaan:
kultivoituneisiin keskusteluihin säästä
ja jokapäiväinen problematiikka huulillasi
huokaa suudelmia.